Kuten aina saneerauksessa on monia vaiheita:
3. Rahoitus
Tämän pitäisi oikeastaan olla ensimmäisenä, koska mitää aikaisempia vaiheita ei voi tehdä ilman rahoitusta.
Meille on moneen kertaan kerrottu kuinka kaupunki seuraa rakennusten korjausvelkaa. Korjausvelan on annettu kasvaa tai sitä on vähätelty verrattuna todellisuuteen. Huollosta tehdyt laiminlyönnit ovat kasvaneet eksponentiaalisesti ja kuten todettu, räjähtäneet käsiin.
Meillä on koulujen korjaamiseen varattu investointirahaa, joka ei valitettavasti riitä kaikkialle missä tarpeita on.
Minusta kaupungin oman omistuksen lisäksi voitaisiin käyttää ulkopuolisten omistamia koulurakennuksia. Koulun päätärkoitus on tarjota oppilaille ja opettajille turvallinen paikka oppia ja opettaa. Tätä tarkoitusta kaupungin tulee tukea. Se omistaako ja huolehtiiko rakennuksesta ulkopuolinen yhtiö ei minusta ole merkittävää. Tärkeämpää on, että omistaja on sitoutunut koulurakennuksen ylläpitoon. Espoo ei takavuosina ole tätä tehtävää toteuttanut omissa kiinteistöissään. Ei tarvitse kovin kummoisia laskutoimituksia, jotta voi todeta vuokrakiinteistön tulevan halvemmaksi kuin 25 vuoden välein uudelleen rakennettavat koulut.
Espoossa on kouluihin kuitenkin investoitu merkittävästi. Mikä on mennyt kunnossapidon laiminlyönnin lisäksi pieleen?
Moni meille tehty uusi koulu on arkkitehtoonisesti näyttävä ja maamerkki alueellaan. Saman voi lukea myös niin, että kohde on haastava tehdä ja turhan suuri. Rakennuslautakunta palautti viime vuonna tilaliikelaitoksen rakennuslupahakemuksen ja tiedusteli ovatko ihan tosissaan suunnittelemansa koulunsa kanssa. Kuulemma olivat ja halusivat sellaisen rakentaa. Kohteessa oli yleisesti tunnistettuja riskirakenteita. Taas joku yllättyy, kun sinne tulee kosteusvaurio ja talo on homehtunut. Otin yhteyttä tilaliikelaitoksen johtokuntaankin, mutta ilman tulosta.
Koulujen rakenteissa on pyrittävä yksinkertaisuuteen ja turvallisiksi havaittaviin ratkaisuihin.
Kävin itse koulua Kalajärvellä ja Ratakadulla Helsingissä.
Kalajärvellä oli tasakattoinen tiilistä tehty koulu. Kovalla pakkasella oli viileämpää ja kesällä lämpimämpää. Ilma vaihtui, joskus liikaakin, mutta ainakin talo hengitti. Talonmies (nimi on jo unohtunut, mutta asui liikuntasalin päädyssä) piti katon viemärit puhtaina ja lumet pois seunustoilta. Myös rehtori huolehti rakennuksesta lähes kuin omastaan. Päivinen asuu vieläkin alueella ja taatusti huomaa kunnossapidon mahdolliset laiminlyönnit.
3. Rahoitus
Tämän pitäisi oikeastaan olla ensimmäisenä, koska mitää aikaisempia vaiheita ei voi tehdä ilman rahoitusta.
Meille on moneen kertaan kerrottu kuinka kaupunki seuraa rakennusten korjausvelkaa. Korjausvelan on annettu kasvaa tai sitä on vähätelty verrattuna todellisuuteen. Huollosta tehdyt laiminlyönnit ovat kasvaneet eksponentiaalisesti ja kuten todettu, räjähtäneet käsiin.
Meillä on koulujen korjaamiseen varattu investointirahaa, joka ei valitettavasti riitä kaikkialle missä tarpeita on.
Minusta kaupungin oman omistuksen lisäksi voitaisiin käyttää ulkopuolisten omistamia koulurakennuksia. Koulun päätärkoitus on tarjota oppilaille ja opettajille turvallinen paikka oppia ja opettaa. Tätä tarkoitusta kaupungin tulee tukea. Se omistaako ja huolehtiiko rakennuksesta ulkopuolinen yhtiö ei minusta ole merkittävää. Tärkeämpää on, että omistaja on sitoutunut koulurakennuksen ylläpitoon. Espoo ei takavuosina ole tätä tehtävää toteuttanut omissa kiinteistöissään. Ei tarvitse kovin kummoisia laskutoimituksia, jotta voi todeta vuokrakiinteistön tulevan halvemmaksi kuin 25 vuoden välein uudelleen rakennettavat koulut.
Espoossa on kouluihin kuitenkin investoitu merkittävästi. Mikä on mennyt kunnossapidon laiminlyönnin lisäksi pieleen?
Moni meille tehty uusi koulu on arkkitehtoonisesti näyttävä ja maamerkki alueellaan. Saman voi lukea myös niin, että kohde on haastava tehdä ja turhan suuri. Rakennuslautakunta palautti viime vuonna tilaliikelaitoksen rakennuslupahakemuksen ja tiedusteli ovatko ihan tosissaan suunnittelemansa koulunsa kanssa. Kuulemma olivat ja halusivat sellaisen rakentaa. Kohteessa oli yleisesti tunnistettuja riskirakenteita. Taas joku yllättyy, kun sinne tulee kosteusvaurio ja talo on homehtunut. Otin yhteyttä tilaliikelaitoksen johtokuntaankin, mutta ilman tulosta.
Koulujen rakenteissa on pyrittävä yksinkertaisuuteen ja turvallisiksi havaittaviin ratkaisuihin.
Kävin itse koulua Kalajärvellä ja Ratakadulla Helsingissä.
Kalajärvellä oli tasakattoinen tiilistä tehty koulu. Kovalla pakkasella oli viileämpää ja kesällä lämpimämpää. Ilma vaihtui, joskus liikaakin, mutta ainakin talo hengitti. Talonmies (nimi on jo unohtunut, mutta asui liikuntasalin päädyssä) piti katon viemärit puhtaina ja lumet pois seunustoilta. Myös rehtori huolehti rakennuksesta lähes kuin omastaan. Päivinen asuu vieläkin alueella ja taatusti huomaa kunnossapidon mahdolliset laiminlyönnit.
Ratakadun koulu oli suorakulmainen ja harjakattoinen. Pomminvarmaa (valitettavasti myös sananmukaisesti 1940-luvulla) rakennustapaa. Mitään riskejä ei rakennusvaiheessa otettu. Vasta kellarin jälkikäteen tehdyissä märkätiloissa taidettiin hiukan epäonnistua. Luokkakaverini Jussi ne tosin kävi myöhemmin saneeraamassa.
Nyt on Espoossa herätty tyyppikoulu-ajatukseen. Ensimmäinen versio tulee piakkoin Niipperiin ja toinen Karhusuolle perässä. Ajatus on hyvä ja esitetyt ideat myös. Toivottavasti toteutus on kunnollinen.
Tyyppikouluja saadaan minun tietojeni mukaan 2-3kpl yhden aikaisemmin tehdyn uniikin koulun hinnalla.
Kommentit
Lähetä kommentti