Autoilua ja harrasteautoilua 2019
Sähköautoon ei yleensä saa vetokoukkua ja monessa hybridissäkin on hyvin rajoittuneet vetopainot.
Varsinkin pientalossa asuvana vetokoukun tarve tulee usein eteen. Itse mietin pitkään pärjäisinkö vain vuokraamalla pakettiautoa tarpeen yllättäessä. Päätös omasta vetokoukusta oli kuitenkin lopulta melko selvä tuoreen peräkärryn omistuksen vuoksi. En halunnut myydä muutaman vuoden vanhaa peräkärryäni.
Kesällä 2019 ostin lähes vahingossa huutokaupasta sisään ajetun luotettavan Englantilaisen Land Rover Freelanderin vetoautoksi. Kilometrejä mittarissa oli jo 330tkm, mutta pahimmat tyyppiviat oli sentään korjattu jo matkan varrella.
Auto oli myynissä huutokaupassa ja tarjosin siitä kokeeksi 1400€. Minusta se oli katsastetusta autosta melko vähän. Manuaalivaihteisena auto sopi muutenkin tulevaan opetuskäyttöön hyvin.
Land Rover kulki peräkärryn kanssa oikeastaan paremmin kuin ilman. Onnistuin myös peruuttamaan lasit huurtuneina ojaan. Ei tarvittu hinausautoa vaan ainoastaan vaihteen vaihtamista. Niin kiipesi itse takaisin tielle. Käytin auton pienessä huollossa, jonka kustannukset olivat noin 200€.
Pidin autosta kovasti. Siinä oli harrasteautolle kaivattua alkukantaisuutta I3 sähköauton vastapainoksi.
Syksyllä aloin miettiä, josko epäluotettavaksi tunnettu tekniikka olisi kuitenkaan minun juttuni. En ole autoa juurikaan korjannut ja toimenpiteet tehdään yleensä maksullisilla pajoilla kuittia vastaan.
Pitkän mietinnän ja perheenjäsenten ilahduttamiseksi laitoin Lantikan myyntiin jo syksyllä 2019. Auto meni kaupaksi vanhemmalle herrasmiehelle, joka kävi sen noutamassa Karjaalle. Osteli kuulemma kaikkia autoja, joita olisi aikanaan halunnut. Nykyisin se on mahdollista pikkurahalla. Taisi olla lähes 20. auto menossa. Käyttöautona oli kyllä vähäpäästöinen tuore Volvo. Hinnasta pääsimme sopimuksen ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni saada autosta sijoittamani rahat kokonaan takaisin korjaukset mukaan luettuna.
Lisään kuvia kunhan palvelimen ruuhka hellittää.
Kommentit
Lähetä kommentti