Tontin siistimisen rahavirta

 Ensiksi on todettava, että tontin siistiminen puita raivaamalla, ei ollut tulomielessä tehty.

Metsittynyt tontti oli hyvin pimeä ja maaston muotojen havaitseminen lähes mahdotonta isoa mäkeä lukuun ottamatta. Myös rannan havainnointiin piti mennä hyvin lähelle. Muistona kuva ensimmäiseltä käynniltä. 

Metsätalous on oma taiteen lajinsa enkä aio tutustua siihen tarkemmin. Alle 2 hehtaarin tontit eivät ole metsätiloja ja kaikki rahavirrat ovat siis tavallisia pääomatuloja. 

Solbackan kaadettujen puiden määrä oli melko tarkkaan 204m3 ja sitten energiapuuta 145m3. Palvelun meille tuotti MHY (Metsänhoitoyhdistys). Hintoihin vaikuttaa lukematon määrä asioita, mutta meille koko homman hoiti aina maisematyöluvan anomisesta lopputilitykseen siis Södra Skogsreviret - Eteläinen Metsäreviiri. Toki palvelusta myös maksoimme. 

Tulopuolelle saatiin Metsägroupilta lähes 8000€. Vastaavasti menopuolelle tuli hiukan yli 4000€. Suurin osa kustannuksista oli hakkuusta ja metsäkuljetuksesta. Mitä yhtään arvioin käytettyjä tunteja ja kalustoa, niin ei siinä kyllä urakoitsija rikastumaan pääse. Olemme kuitenkin saaressa ja maasto on haastavaa, vaikkakin autotien päässä. 

Lisäksi ALVi pitää aina maksaa. Niin mekin maksoimme kaikista kustannuksista. Valtiolle meni siis tuhannen euroa. 

Niin kuin rakentamisessa aina satanen tuntuu pieneltä summalta kulupuolella. Tulopuolella se sitten onkin työn ja tuskan takana. 

Meille maksettavasta summasta otettiin myyntiveroa 19%. Puukaupoissa käyttävät tuota prosenttia, vaikka pääomatuloista maksetaan 30% tai 34%. Ilmeisesti ovat laskeneet, että vähennyksien vaikutuksen jälkeen euromäärä on kohtuullisen hyvin kohdillaan. 

Tilille tuli kuitenkin kaikkien vaiheiden jälkeen 2200€ tonttimme siistimisestä. No ei se kuitenkaan ole ihan koko totuus vielä. Meidän piti maksaa maisematyölupa 800€. Lisäksi joudumme tilaamaan sepeliä ja kangasta tien kunnostukseen. Maamassojen erottelukangas maksaa noin 300€ ja sepeli tietysti kulutuksen mukaan, mutta ehkä 800-1200€.

Kaiken kaikkiaan hommasta ei juuri jäänyt mitään, mutta sitäkin isompi asia oli tieto ettei meille myöskään tullut kustannuksia. Varsinkin kuusien osalta oli jo ennakolta tiedossa, että tyvilahoa on alueella paljon. Meillä ei myöskään olisi ollut mitään mahdollisuuksia lähteä itse kaatamaan moottorisahalla tätä määrää puuta. Ammattitaitoiselta metsuriltakin olisi mennyt kohtuullisen kauan homman hoitamiseen ja kotitalousvähennyksen jälkeenkin olisimme joutuneet maksamaan kohtuullisen summan. Toki polttopuuta olisi ollut loppuelämäksi. 

Kunhan lumen tulo vihdoinkin loppuu, niin seuraavaksi alan suunnitella kaivurin siirtoa Solbackaan. Sepelin levitykseenkin on jo löytynyt vapaaehtoinen apumies.