Veneilyharrastus jatkuu

 Kuten ehdin aikaisemmin kertoa, meille päätettiin hankkia vene täksi kesäksi. Tällä kertaa en itse ollut kovinkaan innoissani veneen hankinnasta toisin kuin aikaisemmilla kerroilla. 

Tarve oli muuttunut aikaisemmista kerroista. Edellisellä kerralla pohdittiin merikelpoista neljä henkilöä majoittavaa ja vesivessan sisältävää vaihtoehtoa. Tällä kertaa ei edellisen kerran tarpeista ollut jäljellä kuin henkilömäärä. 

Veneen etsintä

Neljälle sopiva tarvittaessa soudettava vene, johon saa perämoottorin. Ihan perinteistä soutuvenettä ei merelle kannata käytännössä hankkia, joten tasaperäinen malli kantavalla keulalla valikoitui vaihtoehdoksi. 

Alkuun vaihtoehtoja katseltiin lähinnä Busterin mallistosta. Pienin olisi ollut lähes täydellinen meille, mutta henkilömäärä oli valitettavasti vain kolme. Linderillä olisi ollut paremmin meille sopiva vene, mutta sitä aikaisemmin kalastuksessa käyttäneenä en ollut ihan tyytyväinen keulan kantavuuteen aallokossa. 

Rönnqvist veneet olivat nekin mielenkiinnon kohteina ja varsinkin pienin malli. Merkki on tunnettu laadustaan ja merikelpoisuudestaan. Hinta oli kuitenkin tälle kierrokselle liian suuri. Olisi jäänyt tielle tarkoitetut murskeet ostamatta. 

Valinta kääntyi sattumalta Skipp veneeseen. Siinä oli kantava keula, mutta muuten ominaisuudet olivat hiukan hämärän peitossa. Valinnan ratkaisi lopulta mahdollisuus valita väri vapaasti RAL-värikartasta. Väriksi valitsimme ulkopuolelle tumman vihreän ja sisälle perinteisen harmaan. 

Huhtikuun lopulla vene toimitettiin kotipihaan. Yhtenä hankintakriteerinä oli myös paino. Vene pitää saada nostettua talveksi pukkien päälle pohja kohti taivasta. Tämän paino on reilut 100kg ja todistettavaksi kaksi henkilöä jaksaa venettä kantaa lyhyitä matkoja varusteidenkin kanssa. 

Sopiva perämoottori

Vaikka veneeseen hankittiinkin kotimaiset Lahnan airot, niin liikkuminen on tarkoitus kuitenkin hoitaa konevoimalla. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, veneeseen saa laittaa enintään 10hp/45kg moottorin. Veneen rungon muoto ei kuitenkaan ole tarkoitettu liukuvaksi (plaanaavaksi), joten suurimmasta konetehosta ei olisi kovinkaan suurta hyötyä. 

Meidän mökkivakuutuksen ehdoissa on rajaus alle 5hp perämoottorien kuulumisesta vakuutuksen piiriin. Päätimme siis pitäytyä 5hp koneissa ettei moottorille tarvitse ottaa erillistä vakuutusta.  Samasta moottorista oli useimmilla merkeillä tarjolla 4-5-6 hp mallit. Veneen peräpeilin ollessa kohtuullisen korkea piti moottorin olla pitkärikinen. En muista miten rikipituus virallisesti määritellään, mutta tarkoittaa moottorin ja potkurin välistä etäisyyttä ja siten potkurin olevan oikeassa kohdassa veneeseen nähden. 

Varsin monella merkillä pitkärikiset pikkukoneet ovat toki valikoimissa, mutta tarjonta keskittynyt enemmän lyhytrikisiin. Varastossa ei siis kaikkia malleja aina ole. Pyysin tarjouksia Mercuryn ja Yamahan koneista. Molemmista on aikaisemmin saatuja hyviä kokemuksia. Myös Suzukia tarjottiin vaihtoehdoksi ja siitäkin on kohtuullisia kokemuksia.

Valinta kohdistui Mercuryn 5hp malliin. Takuuta on 5 vuotta, jos huollot teettää merkkikorjaamolla. Näin pienen koneen huollot eivät kovin kalliita ole, joten käytämme jatkossa merkkihuoltoa. 

Olisimme kuitenkin joutuneet odottelemaan pitkään ellemme olisi ottaneet laturilla varusteltua mallia. Nyt meillä on siis veneessä virran ulosotto odottamassa tarvittavia käyttökohteita. Toistaiseksi ei kuitenkaan otettu käyttöön. Painoa koneella on 28kg, joten sitä jaksaa tarvittaessa kanniskella kainalossakin. Ei kyllä kuvien perusteella olisi uskonut niin keveäksi.

Mercuryn etuna on vaihdevalitsimen sijainti edessä. Moottorissa on sisään rakennettu 1,2l polttoainesäiliö, mutta sitä en ajatellut käyttää kuin korkeintaan varatankkina. Minusta se on liian pieni ja täyttäminen keikkuvassa veneessä ei ole mitenkään ympäristöä tai polttoainetta säästävää. Hankimme ulkoisen 12l tankin jo ennen moottoria. Tankki on helppo ottaa mukaan täytettäväksi ja ennen kaikkea tukevalle maalle. Ei loisku nesteet pitkin poikin. 

Ensimatka

Ranta meillä on melkoisen jyrkkä ihan viimeistä 20m osuutta lukuun ottamatta. Venettä ei siis saisi vietyä erityisen kätevästi omalle rannalle laskua varten. Lossirannassa sitä vastoin on erinomainen luiska ja polttoaineasema. Veneen lasku ja moottorin ensikäynnistys tapahtuisi siis siellä. Veneenhän saa kyllä ajamalla vettä pitkin perille. 

Olemme harjoitelleet veneen laskua ja nostoa sen verran usein, että tapahtumaan ei mennyt montaakaan minuuttia. Trailerin vuokrasimme, koska jatkossa venettä on tarkoitus säilyttää täysin mökillä ja perämoottoria voi tarvittaessa kantaa kainalossa huoltoon ja talvisäilytykseen. 

Vene laskettiin vesille ja moottorista otettiin vaivatta ensisavut. (no ei se oikeasti savuttanut eikä juuri pidä ääntäkään). Moottori tuntui teholtaan varsin sopivalta veneeseen. Runko on minusta tyyppiä puoliliukuva. Täydellä kaasulla vene selvästi kiipesi ylös vedestä ja nopeus kasvoi hetken odottelun jälkeen. Tarkoituksena on kuitenkin ajaa rauhallisemmin ja nauttien. 

Vappuna tehty ensimmäinen ajelu tehtiin kauniissa kelissä, mutta todellisuus näkyy yllä olevassa kuvassa. Karvahattu ja toppatakki ei olleet ollenkaan liikaa. Ei käynyt mielessäkään ottaa hattua pois tai avata vetoketjua. 

Puolen tunnin rauhallisen ajelun jälkeen vene saatiin omalle rannalle. Edessä oli kävelymatka takaisin lossirantaan autolle. Kävelymatkaan meni suunnilleen sama aika. 

Tämän vuoden työlistalla ovat vielä seuraavat asiat:

tien kunnostus

risujen poltto tai hautaaminen

roskien kuljettaminen kaatopaikalle

sadeveden kerääminen käyttöön

asuntovaunun patjojen pesu

veneen ja moottorin hankinta