sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Suzukin perämoottori heräilee talviunestaan

Tuoreemman busterini Suzuki dt70-perämoottorissa oli ostettaessa pikkuvika.  Se ei käynnistynyt.

Amatöörinä lähdin avoimin mielin aihetta tutkimaan. Sylintereihin bensiiniä laitettaessa kone lähtee nätisti käyntiin sammuakseen sitten. Eli ensimmäinen epäilyksen kohde oli ruiskun suuttimet. Otin moiset irti youtuben ohjeistusvideoita katsottuani. Liotin pari päivää ja väsäilin 9v patterista testerin niille. Kaikki aukesivat ainakin suunnitellusti ja tavarat meni lävitse. Mitään tuottokäyriä ei terassin pöydälle lasketulla bensalla pysty tekemään.
Seuraavaksi avasin niiden suuttimien syöttöputken yläpäässä olleen ruuvin. Nyt oli helppo todeta, että suuttimille ei tule painetta. Ruiskulle paineen tekevä pumppu eli höyrystin on niin ikävästi imusarjan takana piilossa, että päätin jättää sen rauhaan. Tarkastin seuraavaksi painepuolen suodattimen. Oli ok. Samoin ennen ruiskun pumppua ollut bensan syöttöpumppu tuntui olevan kunnossa.
Pari päivää pohdin tilannetta ja totesin, että imusarjan irrotus jää minulta väliin. Niissä oli 14 isoa ruuvia irrotettavana.
Soitin koneen korjauksesta valtuutettuun Must Oy-huoltoon. Oli asiallista ja hyvää palvelua, joskaan laatu ei ole ilmaista tässäkään tapauksessa. Jotenkin pidin siitä, että sain väliaikatiedot tekstareilla ja kysymykset jatkotoimenpiteistä samoin. Hintakin oli kyllä ihan kilpailukykyinen, vaikka pihiä vähävaraista ahdistikin
Moottori kytkettiin siis ensin tietokoneeseen kiinni ja tarkastettiin viralliset luvut. Käyntilukemat olivat 142h tähän mennessä alkaen siis vuodesta 1999. Ei kuulostanut pahalta ollenkaan.
Ammattilaisen tutkimuksen jälkeen vika oli edelleen samassa kikkareessa eli virallisemmin höyrystimessä. Ikäväkseni kyseinen kikkare ei ole niitä edullisimpia osia Suzukissa.
Tarve päästä veneilemään on jo kova, joten uutta osaa kiinni vaan.
Itse höyrystin löytyi hyllystä, mutta tiivisteen joutuu tilaamaan. Olisi sen voinut laittaa rasvallakin kiinni, mutta jotenkin ajattelin kunnollisen tiivisteen olevan kuitenkin parempi vaihtoehto.

Nyt sitten odotellaan tiivistettä saapuvaksi ennen veneilykauden jatkumista. 

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Itsetehty venepukki

Jos haluat päästä helpolla, niin kaupasta saa venepukkeja alkaen 120€.
Itse olen tähän asti väsäillyt erilaisia tukia enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Edellinen vene talvehti metallipukkien päällä olevalla trailerilla. Traileri kuitenkin lähti uuteen kotiin ja olisi ollut muutenkin liian pieni uudelle Busalle.
Pukkien malleja koitin katsella netistä ja kauppojen sivuilta. Löytyi aika heikosti ja olisi pitänyt suunnata ennemmin venerantoihin katselemaan. Se oli kuitenkin liian työlästä ja suunnitelmat kypsyivät omassa päässä.
Vanhoista viritelmistä oli jäljellä pari Bilteman tukea (tuen tiedot). Niiden käytöstä oli entuudestaa huonoja kokemuksia. Tuppasivat aina kaatumaan tai olisivat vaatineet hitsaamista kiinni enkä omista metallityökaluja tai hitsipilliä.
Noiden lisäksi ostin 2x4" raakalautaa noin 16 eurolla. Ruuvit olivat omasta takaa. Olivat 9cm pitkiä. Lisäksi jotain vanhoja lankunpätkiä hyödynsin. Muita tarvikkeita ei käytetty (vielä).
Takapukin vaakatason korkeudeksi mittailin trailerin takarullaa vastaavan 40-45cm. Silloin veneen saa kätevästi alas trailerilta joutumatta tunkkaamaan ylöspäin. Pukkien leveys tulikin sitten ihan oman pohdinnan mukaan. Kaupasta tuodut laudat olin pätkinyt 120cm mittaisiksi, joten noin metriseksi takapukin leveys tuli.
Ensimmäisenä laskin paperille veneeni pohjan v-kulmaa vastaavan nousun. Vene ei ollut silloin vielä pihassa. Helpomalla pääsisi, kun mittaisi veneen pohjasta paljonko reuna 50cm päässä on köliä korkeammalla. Mittauksen perusteella sain sivun a-tuen korkeuden. Vene siis nojaa molemmista sivuista pukkiin kölin lisäksi.
Päihin tein siis kaksi a-pukkia, joiden poikkitason päälle tuli vaakasuuntainen lauta. Vene tulee tämän päälle. En uskonut pukin olevan vielä tarpeeksi kestävä ilman lisävahvistuksia, joten sahasin a-pukkeihin kolot poikittaistuille. Molempien puolien tuet ruuvasin samoilla 9cm ruuveilla kiinni. On muuten tukeva. Pukin leveys on sen verran suuri, että vaakasuuntainen lauta vaati mielestäni lisävahvistusta. Niinpä lisäsin vielä keskelle pukkia tuen poikittaistukien ja vaakasuuntaisen laudan väliin. Lisätty lankku oli nurkistä löytynyt hiukan isompi pätkä. Sahasin siihen kolon vaakalaudalle. Kolon tein hiukan naftiksi, jotta pysyy tiukasti paikallaan. Laitoin varuiksi ruuveilla kiinni päältä. Nämä ruuvit ovat ainoat, jotka tulivat veneen pohjan puolelle. Upotin ne siis varsin syvälle, jottei pohjaan tulisi tarpeettomia naarmuja. Iso takapukki on nyt melkein valmis. Ei, niitä bilteman tukia ei vielä tarvittu missään. Huopaa kannattaisi liimata vielä veneen suojaksi, mutta hyvin toimi ilmankin. Lisäksi kunto loppui ja jäi hiukan ylimääräistä puuta sahaamatta pois.
Ilta oli jo pitkällä, mutta etupukki vielä tekemättä. Etupukki on kevyempää tekoa ja aavistuksen korkeampi.  Valuvat vedet sitten veneesta itsekseen pois. Etupukin tein laiskuuttani kahdesta pystysuorasta lankusta, joihin sahailin samanlaiset sivutuet kuin takapukkiinkin. Ihan täysin en tällä kertaa upottanut niitä sisälle. Noin 3cm sisään. Tuntui kätevämmältä niin. Leveyden määritteli Bilteman venetuki.Pystysuorien tukien väliin jätin juuri ja juuri metallisen venetuen mentävän välin. Ruuvasin keskimmäisen poikkilaudan päätyyn. Nyt metallinen venetuki asettui hyvin tämän laudan päälle. Venetuen päässä on leveämpi kohta, josta kiinnitys on tarkoitettu tehtäväksi. Tämän päälle sijoitin seuraavan laudan pitämään tuen varmasti paikallaan. Itse venetukea en lopulta ruuvannut mihinkään kiinni, mutta pysyy taatusti paikallaan kahden tiukan laudan välissä.

Koko komeiden vakaus riippuu vielä alas tulevien vaakalautojen leveydestä. Ei kuitenkaan kannata liioitella. Etupukki kun pitää saada pujotettua paikalleen veneen takapään ollessa takapukilla ja etupään trailerilla.
Venetuen rullien kulmaa voi säätää, mutta takapukin tukiessa myös sivusuunnassa niillä ei ole juurikaan merkitystä.
Tuet ovat varsin painavat, joten ovat aika ikäviä siirrellä sinne tänne. Aikuinen kuitenkin kantelee ne vielä helposti yksinään. Parin viikon kokemuksilla kestivät ainakin pidemmän 600kg kuorman ja hetkellisesti 700kg päällään ilman ongelmia. Todennäköisesti tulin liioitelleeksi kestävyydessä, mutta parempi niin.
Vielä pitäisi lisätä huopaa takapukkiin ja kyllästää molemmat pukit valtticolorilla tms. jotta ei ensi syksynä tarvitse tehdä samaa uudestaan.

Saa kopioida ja kysyä lisää.

Nykyinen vene Buster XL

Vaihtokauppojen jäätyä tekemättä hintaerojen vuoksi päätin myydä Busterin ja hankkia uuden sitten.
Tällä kertaa siis myin edellisen veneen ennen uuden hankintaa. Sai hiukan isomman kun oli rahaa enemmän, loogista. Tosin veneilyyn tuli pieni katko. Onneksi se olisi osin tullut muutenkin lomamatkan vuoksi.

Vene, josta vaihtokauppoja ehdottelin oli edelleen myynnissä. Myyjä oli havainnut koneessa käyntihäiriön. Oli ostaja tullut tekemään kauppoja eikä kone lähtenytkään käyntiin ja homma jäi siihen. Pudotti veneen hintaa 1000€ vian löytymisen jälkeen. Hiukan mietitytti millainen vika mahtoi olla kyseessä. Päätin venettä kuitenkin mennä katsomaan.
Vene oli siistissä kunnossa ja hyvin vähän käytetty. Olivat kuulemma rakentaneet mökkiä saareen ja ollut vähemmän aikaa veneillä. Koneella oli ajettu mittarien mukaan vain 50 tuntia, mikä oli kuulemma alakanttiin. Oman pikaisen sähkömittaritutkielmani mukaan ainakin mustalaatikko oli kunnossa jä sähköt ok.
Kuten kuvasta näkyy tuli vene ja moottori ostettua. Hinnasta lähti vielä toinen 1000€ pois, mikä ratkaisi kauppojen syntymisen.
Veneilyä jatketaan siis tästä eteenpäin vuoden 1993 mallisella Buster XL-mallilla. Moottorina on 70hp nelitahti Suzuki. Toistaiseksi ei veneellä ole vielä päästy neitsytmatkalle moottorin käyntivian takia.

Taustaa veneilyharrastukselleni osa Buster R

Alkutalvesta 2009 silmiin pisti Helsingissä myynnissä ollut Buster R varmatoimisella Yamahan moottorilla.Tämä siis Terhin vielä ollessa tukevasti alati kasvavassa lumihangessa.
Tällä kertaa siis katsomaan busteria. Vene oli vuosimallia 1984 ja moottori uutena hankittu vuonna 1989. Molemmat ensimmäisellä omistajallaan, joka oli eläkepäiviksi hankkimassa uutta.  Moottorikin lähti käyntiin siististi avaimesta.
Vene tuli ostettua trailereineen siis keskellä talvea ilman koeajoa. Luotin Einon sanaan toimivasta moottorista ja pitihän miehen sana. Oli suorastaan liikkuttava eron hetki, kun veneen keväällä hain kotiin. Pohjan kaikki niitit olivat alkuperäisiä eikä myrkkymaaliakaan oltu ainakaan kymmeneen vuoteen käytetty.

Busteri teki minuun lähtemättömän vaikutuksen heti ensi retkestä Terhin jälkeen. Pituutta ei ollut kuin 5 cm enemmän, mutta tuskin juuri erilaisempaa olisi voinut olla. Nyt ei aallokkokaan enää haitannut ja meno maistui. Pohja oli terhissä varsin tasainen ja busterin v-kulma huomattavasti jyrkempi. Tulipahan opittua pohjan muodoista jotain.

Jotain veneen tukevuudesta ja turvallisuudesta kertoo pojan hinku kalaan, vaikka tuuli oli 7m/s ja vaahtopäitä alkoi näkyä siellä täällä. Märkiähän nämä vanhemmat busterit on aallokossa, mutta sopivalla kaasun käytöllä sai veden tuloa hyvin rajattua.

Pikkuhiljaa perheenjäsenet alkoivat uskaltautua veneen kyytiin, kun uintireissuja ei enää tarvinnut pelätä. Päästiin lopulta pieneen myrskyynkin. Kuskia lukuunottamatta istuttiin pressun alla suojassa. Kyllä tosin taisivat silti hiukan kastua. Otin itse ajaessa silmälasit pois, jotta olisin nähnyt jotain. No istuin sitten varmuuden vuoksi niiden päälle etteivät päässeet karkuun.

Vielä juhannuskruisinki ehdittiin veneellä tehdä ennen kuin täräytin ja ilmoitin myyneeni veneen. Melkein joka kerta uskaltauduttiin kauemmas kotisatamasta.

Vene, moottori ja traileri  lähtivät Porvooseen. Minusta ainakin hinta-laatusuhde oli kohdallaan tuossa paketissa. Jotain varmaan kertoi veneen meno kaupaksi kahdessa päivässä. Niistäkin olin yhden päivän Tallinnassa käymässä.

Taustaa veneilyharrastukselleni osa Terhi

Joskus pikkupenskana tuli veneiltyä ristiin rastiin ympäri saaristoa.

Paljoa niistä ei lopulta mieleen ole jäänyt. Sen verran kuitenkin, että tarve oman veneen saamisesta heräsi heti rantaan muutettua. Silloin ei varat riittäneet pienimmänkään purtilon hankintaan, mikä oli varmaan ihan hyvä se.
Jossain välissä ostin "halvalla" 50hp Mercury moottorin ja toisen vastaavan varaosiksi. Moottoria en ikinä tullut missään käyttäneeksi, mutta sain myydessä sentään omani pois. 
Kun polte ja rahavarat kasvoivat tarpeeksi hankin vuonna 2006 Terhi 410R-lasikuituveneen Sipoosta. Pyyntihinta taisi olla 1500€. En enää muista mitä lopulta maksoin. Vene oli minua vanhempi eikä niin hyväkuntoinen ja hiukan vanhempana ja viisaampana jättäisin ehkä ostamatta. Liikuttelusta huolehti vuoden 1984 suzuki 25hp silloin kun suostui käynnistymään. Taisi käynnistyä vain kerran kiukuttelematta. Oli se kerta kun totesin ostajalle, että ei tämä yleensä meinaa lähteä käyntiin ollenkaan.

Kerran soutelin pari kilometriä Karin kanssa aurinkoisella säällä. Silloin mielessä kypsyi ajatus uudemman perämoottorin hankinnasta. Pienen etsinnän jälkeen löytyi Kouvolasta pari vuotta käytetty Johnsson 25hp. Edelleen kone oli nykäistävä käyntiin narusta, mutta poikkeuksetta se myös käynnistyi. Kone myös yllä olevassa kuvassa.

Johnssonin kanssa veneilyharrastus pääsi sitten kunnolla käyntiin. Ajo-ominaisuudet olivat melko hyvät tyynelle järvelle. Merellä vene ei todellakaan ollut kotonaan. Pohja oli varsin tasainen ja pienessäkin aallokossa ominaisuuksien raja tuli vastaan. Kolme täyttä veneilykesää veneellä tuli pärjättyä. Käytiinpä trailerin kanssa myös Bjurssissa asti kääntymässä. Rekisterinumero on U49368, jos vielä liikkuu jossain. Myin veneen pelkän koneen hinnalla Ilmolle talvella 2010.

Terhi lähti siis uuteen kotiin lumihankien keskeltä talvella. Tokihan uusi vene oli jo ostettu ennen sitä, mutta ei vielä tuotu kotiin. Terhin pohja oli jo osoittanut vettymisen merkkejä huolimatta huolellisesta gelcoatin paikkaamisesta. Tällä kertaa päätin, että nyt ei pohja vety.

Tietoja minusta

Oma valokuva
Pohjois-Espoon ääni. Julkaisemani tekstit koskevat usein luottamustehtäviäni tai muutoin minulle ajankohtaisia asioita. Pyrin päätöksenteossani ottamaan huomioon asuinpaikkani. Varsinkin kaupungin päätöksenteossa koen edustavani juuri pohjois-Espoota. Helsingin seudun liikenteen hallituksessa edustus koskee luonnollisesti koko Espoota, mutta esimerkiksi Vantaan linjastosuunnitelman käsittelyssä oli erityisesti huomioitava juuri oman asuinalueeni erityistarpeet lähellä kunnan rajaa.